010 Wanhat 2015

♛Ensin oltiin prinsesoja, mutta meistä kasvo kuningattaria♛

Kun neljäs pari oli jo tehnyt oharit epätoivo valtas mut. Mitä mä nyt teen? Mekko oli hankittu aikoja sitten halvalla ja tanssireenit oli alkamassa kuukauden päästä. Onneks törmäsin yhteistietolistalla Aaroon. Hetken ajan olin epätoivon vallassa, mutt onneks Aaro pelasti mut täysin ja lupautu pariks. Kuukausi ennen vanhoja sovitin mekkoa (onneksi). Sen jälkeen alko yli kahden kuukauden reenaaminen. Ensinmäisen kuukauden aikana käytiin tanssimassa kolme kertaa viikossa. Aamu kahdeksan maanantai aamusta huolimatta Aaro saapu aina paikalle enemmän ja vähemmän tikissä. Tanssireeneihin mahtu paljon hyviä hetkiä. Aaro muodostu osaks kaveriporukkaa, läppä lensi ja kohta koko tanssiryhmä tunsi Aaron. Tai ainakin meidät huomattiin koko ryhmän ääneikkäimpänä parina. Naurettiin toistemme mokailulle ja hiottiin tanssiaskeleita edes takasin. Pysty jopa sanoon, että asiat alko sujumaan ku tanssi, ja näytti vähemmän epämääräselle hosumiselle ja sekoilulle. Wiener valssissakaan ei pyörryttäny enään niin paljoa. Kuukausi tansseihin ja sovitin mekkoa. Se tuntu puristavan mua hieman. Otin täydellisen elämäntapa muutoksen, joka onneks pelasti mut kiperältä tilanteelta. Laihduin yli kolme kiloa ja mekko tuntu paljon mukavemmalta. Ja oli syytäkin tuntua kaiken sen nälkäisen äksyilyn jälkeen (onneks oli Elisa joka aina komensi mut pois herkkuhyllyltä).
 Oltiin jakson vaihtumisen tienoilla, kun alotettiin ensinmäiset omatanssi harkat. Rehellisesti sanottuna unohdin askeleita enemmän kun laki salli, mutta onneks meilä oli hyvät koeografian vetäjät. Kun koeviikko lävähti käyntiin veny päivät pitkiks. Välillä oltiin jopa viiteen asti vetämässä omatanssia, mutta olipa sen arvosta. Koeviikon ahertamisen jälkeen alko viimeset reenit tanssisalissa ja alettiin reenaamaan kuvioita kunnolla. Oli hienoa mennä kerran läp kokonaan koko setti avausmarssista omatanssiin asti isolla porukalla. Tunnelma oli katossa, ja kaikki tiesi, että muutaman tunnin päästä ovet avautuis meidän vanhemmille, ja sen kaiken reenaamisen ja hyvien hetkien täytteinen matka oli tulossa päätökseen. Musta tuli virallisesti vanha 13.2.2015. Kaiken tanssimisen kruunas tietenkin jatkot, ja täytyy sanoo, että meidän vanhojen tanssi ryhmä oli aivan huippu. Jatkoilla olo oli enemmän kun tervetullu ja tutustuinkin useimpiin uusiin ihmisiin. Onneks joitakin asioita mitä elämässä tapahtuu ei unohda koskaan. 
Iso kiitos vanhojen toimikunnalle, koulun liikunnanopettajille, Elisalle,Maunolle, Annalle, Stiinalle, Sallalle ja teidän pareille, vanhemmille jotka jakso kuunnella mun hermoromahduksien täytteistä kiukkuumista, koko vanhojen tanssi ryhmälle ja erityisesti Aarolle, joka oli prinssi hädässä.