008 Elisa sweet 17

Viime perjantaina oli etäopiskelupäivä osalla juhlaporukasta, joten päästiin viettämään pidempää viikonloppua. Oltiin sovittu, että juhlistettaisiin jo sopivan ajoissa tiarapäisen Elisan synttäreitä. Kamat pakuun ja tien päälle. Paku paran takakontista löyty kaks pelikassia ja viiden ihmisen reput plus kylmälaukku. Yhden päivän reissulle siis varsin hyvä saldo tavaraa. Vasemmalla olevassa kuvassa on vasemmalta lähtien Stigi, minä, Elisa ja Anna. Auto ja paku tuli noutamaan edellä mainitun porukan Elisan kämpän nurkilta ja matka kohti jäähallia ja Maunoa alko. Kun koko porukka saatiin kasaan oli seuraavana määränpäänä Elisan perheen mökki keskellä ei mitään. Perille päästyä loppu porukasta saapu heti perässä ja Elisan 17vee synttärit pääsi alkamaan. Kuvia kyseiseltä päivältä ei ole kun muutama edustava ja halusin keskittyä aidosti ihmisten seuraan. Olihan mulla loistava tilaisuus tutustua ennestään tuttuihin sekä uusiin tuttavuuksiin paremmin, joten miks pilata hieno tilaisuus. Oikealla puolella olevassa kuvassa vasemmalta oikeelle, ylhäältä alas löytyy koko huikee mökkihöperö porukka: Elisa, Aarne, Ama, Mauno, Minä, Anna, Stigi ja Pinja. Ilta oli kokonaisuutena tosi onnistunu ja iso kiitos siitä kuuluu ihanalle synttärisankarille Elisalle, joka pisti bileet pystyyn ja tietysti koko muulle mökkihöperölle posselle. Olitte kaikki aivan mahtavaa seuraa ja mulla oli paras ilta pitkään aikaan!

007 Asking Alexandria 10.11/14 @ Helsinki, Circus

Koko sunnuntai maanantai välisen yön pyörin sängysä levottomana. Onneks kuitenkin sain nukkua rauhassa pitkään, sillä mulla ei ollut keikkapaikalle mitään kiirettä päästä jonottamaan. Olin jo vuotta ennen keikkaa tilannut ittelleni VIP -paketin, johon kuulu tietenki tapaaminen bändin kanssa ja mukavana pikkulisänä tietnekin pääsy muutama tunti ennen muita. Junamatka ei tuntunu missään, sillä onneks sain bongattua mulle netistä seuraa keikalle (: Tapasin asemalla saapuessa Eetun, joka  herrasmiehenä jakso tulla mua vastaan asemalle vaikka ei edes ennestään tunnettu ja oltiiv edeltävänä iltana vaihdettu vain muutama sana. Iso kiitos tästä (:! Vähän ajan päästä nappasin mukaani myös Lottan, jonka kanssa olin puhunu jo monia monia kertoja kyseisestä keikasta ja  VIP-tapahtumasta. Nappasin myös myöhemmin VIPiin mukaan jo ennestään tutun Juhon, jonka kylkiäisenä tuli yksi ihminen lisää (:

Vaikka VIP -tiedotteessa luvattiin jo päästää VIPit sisälle pari tuntia ennen keikkaa, ei kyseinen aikataulu oletettavastikkaan pitänyt paikkansa. Jo aikasemmilta keikoilta ennestään tuttu äkänen järkkäri tuli sohlaamaan aitojen kanssa puoltuntia myöhässä, eikä riemua lisännyt ollenkaan se, että kyseinen ihminen tiuskasi uteliaille faneille, että menee viellä 30 min bändi ei oo viellä tullut. Leuat putoili maahan, enkä ainakaan ite tienny olisko mun pitänyt ottaa kyseinen tilanne kusetuksena, huonona vitsinä vaiko todeta. Kuitenkin laittoman pitkältä tuntuneen odotuksen jälkeen meidät vihdoin päästettiin sisälle. Ohjattiin jonoon ja pyydettiin odottamaan.
Vois kai sanoa, että mulla sumeni päässä kun koko Asking Alexandrian jengi ilmeni hetken odotuksen jälkeen paikalle. Mä nieleskelin aivan hulluna itkua vaan sen takia että olisin ollut kykeneväinen puhumaan. Vaihdoin kuulumisia jäsenten kanssa ja halasin kaikki läpi. Benin ihanat sanat jäi kaikumana mun päähäni ''Nice to finally meet you sweetie''. Vasta kun olin saanu nimmarit, halannu bändin läpi, saanut kuvan ja päässyt sivuun mä purskahdin hetkeks aivan hillittömään itkuun. Olin niin onnellinen. Mun pitkäaikanen unelma tuli toteen.

Countless Goodbyes lämppäs Asking Alexandriaa himoitsevan yleisön aivan kunniallisella tasolla. Ite olin kuunnellut Goodbyessia muutaman biisin junamatkalla joten tiesin mitä olettaa, mutta rehellisesti myönnettäköön en uskonu että lämmpäribändi olis saanu jäässä olevaa yleisöö mukaan niin hyvin. Iso kiitos ja kumarrus siitä! Sain tietenkin taas mun ovelalla tavalla basistilta plekun joka mukana nimmari kehyksissä. Mutta nyt pääesiintyjän settiin.

Myönnettävästi Asking Alexandrian lavaesiintymiseen ei oltu panosstettu niin paljon kun keikkavideot antaa olettaa. Lavalla kyllä osattiin heittää ihan hymyilyttävää settiä, mutta oletettavasti Dannyn hieman draama queen luonne puski näiden vitsien päälle. ''I'm a fucking king'' kertoo oletettavasti kaiken. Vaikka lavakarisma ei laulajalla Dannylla ollukkaan aivan huipussaan oli kuitenki musiikillisesti koko bändi kovassa vedossa. Kun Don't Pray for me:n intro lävähti käyntiin oli se hetki mulla tunteiden vuoristorataa. Monena iltana vuoden mittaan olin kuunnellut kyseistä biisiä huoneen hämärässä ja nauttinu pitkästä introsta. Olin aivan hurmiossa koko keikan ajan ja aina kun olin ehtiny pyyhkii kyyneleet uudet nousi jopa väkisin pintaan. Kun itselle hyvinkin merkittävä biisi Someone somewhere lähti soimaan pääsi kaikki mun patoutuneet tunteet valloilleen. Vaikka vuosi takaperin itkin jatkuvalla syötöllä BMTHn keikalla itkin enemmän tän yhden biisin kohdalla. Ne jotka ei ymmärrä, ei tarvitse ymmärtää sillä en oletakkaan, että välttämättä ymmärtäisitkään. Koko keikan ajan taistelin kaikkeni edestä että sain pitää eturivin paikan. Pistin surutta porukkaan matalaks, erityisesti mua reilusti isompi kokosta miesväkee joka yritti repiä mua aidasta irti. Jätän anteeks pyyntöni niille ihmisille tähän, mut mä en olis halunnut oikeasti tehdä rumasti. Jälleen kerran tää oli varmaan jotain mun aivan mieletöntö tuuria, mutta sain bändin rytmikitaristin Cameron Liddellin plektran. Olin aivan mielettömän onnellinen. Upee keikka pääty mulle täydellisellä tavalla ja sain mun suurimman kitaristi idolin plektran. 

Nyt nimmaroitu juliste, VIP -passi ja molemmat plekut on kehyksissä mun seinällä paikalla jolle ne kuuluu.Oon vielläkin aivan mahdottoman onnellinen. Korvien tinnitykseltä säästyin, eikä mitään suurempia lihaskipuja kaikesta vääntämisestä ja tappelusta huolimatta ollut. Ainoa, että oikea olkavarsi oli aivan mustelmilla kun vieressä seiseellä oli kasa niittirannekkeita, mut eihän seuraavan päivän menoo ei ne haitannu. Kiitos kanssa Eetulle, Lotalle ja Juhikselle aivan mahtavasta seurasta. Ootte kaikki huippu tyyppejä! Ja erityisen iso kiitos Elisalle joka oli ihana ja majoitti mut kahden aikaan yöllä punkaamaan keskustaan nurkillensa <3

006 Photoshoot || The Blood Brothers - Elisa & Mauno

Kun oon miettinyt, mikä tästä syksystä on tehny ihanan, niin se ei varmaankaan oo kaunis ruska, teekupillisen ja sarjan äärellä vietetty ilta tai pehmee lämpönen villapaita vaan ihmiset. Ihmiset on tehny tästä syksystä mulle erityisen ja merkittävän.

Viime viikonloppuna vietin aikaa kahden ihanan ihmisen kanssa, joilla meinaan Elisaa (pidempi otus) ja Mariannaa aka. Maunoa (lyhyempi otus). Käytiin valokuvaamassa porukalla Kehräsaaren uudella graffitiseinällä. Lisäks bongattiin yhdessä Kehräsaaren satamakadulta ihana kyltti ja kun mainittin ääneen, että haluaisin jotain taiteellisia kuvia niin innostu Elisa ja Mauno leikkimään suutelevaa pariskuntaa.  Näiden kahden kauhu 'veljeksen' kanssa ei tuu ollenkaa tylsää hetkeä. Ensinmäiset yhteiset hiljaiset hetket koettiinkin päivän aikana vasta kun päästiin syömään kiinalaista Elisan kämpillä. Armoton nälkä ja ruoka kaato meidät kaikki kolme ja mentiinkin pitkälle ruokalevolle, ennenkun jatkettiin kaakaolla ja karkilla ittemme tankkaamista. Muutaman hassun ruokalevon jälkeen uskallettiin kailottaa Singstaria (ja en muuten koskaan enää yritä räpätä elämäni aikana) ja illan kääntyes oli aika suunnata kotia kohti. Olin loppu illastaki niin täynnä viellä, etten saanu nieltyä edes vaivasta voileipää alas suustani. Meinasin räjähtää. Tän viikon keskiviikkokin vierähti Elisan ja Maunon kanssa, mutta tällä kertaa Maunon luona leffan ja wiin parissa. Oli ihan kiva istua metripizza sylissä bussissa. Onneks Maunosta ja Elisasta on tullu osa mun arkea mun paremman puoliskon kanssa. Jaksan hymyilläkkin paljon enemmän ja irrotella.☺

005 Fall(en)

Nyt on alkanu vihdoin se aika syksystä mitä mä rakastan. Ulkona on valosaa ja on ihanan viileetä. Paitsi sisätiloissa. Sisätiloissakaan ei meinaa pärjätä ilman täydellistä talvivaate varustusta kun lämmitykset käynnistyy päälle niin laittoman hitaasti.  Koko viime viikko oli sellasta ja tällästä ja rakensinkin ittelleni laiskanlinnan. Syynä on mun  totaali koukutuminen uudelleen mun yhteen lempisarjoista, How I met your motheriin, joka on yks kultasimmista sarjoista koskaan. Sanokaa mun sanoneen. Mitään en oikeen saanut aikaseks ennen perjantaita, jollon  Elisa tuli meille yöks. Mulla oli ihana ilta Elisan seurassa ja yöllä koko talon halkaseva huutonauru ei ottanu loppuakseen. Lauantaina oli valitettavasti lauantai koulupäivä joka tuntu kaikelle muulle kun hyvälle varsinkaan kun edeltävänä yönä ei Elisan kanssa tullut nukuttua paljoa. Onneks kaikesta huolimatta lauantai pelasti mun koko viikon. Menin Elisan seurassa Tubemiittiin ja tutustuin muutamaan vlogaajaan ja muihin hassuihin ihmisiin. Jäin koko illaks näyttämään ihmisille Tamperetta ja juttelemaan niitä sun näitä.Oli mukava tutustua pitkästä aikaa uusiin ihmisiin.

004 Fall(ing)

Ah ihana rakas syksy! On ihana ikustaa syksyn värit kuviin mutta harmikseen kanssa huomata, että mitä enemmän väriloistoon tuo luonto tulee niin sitä lähempänä myös talvee ollaan Pohjosemmassa asuva kaverikin on kironnut jo alle miinuksen pudonneita lämpötiloja ja hassun ohuita lumikerroksia.  Syksy näkyy kanssa teevaraston budjetissa. Oon kohta kiskonu kaikki mun lempiteeni naamaani sellasella vauhdilla, että vaan kaikki pahalle maistuvat ihme litkut on jääny kaappeihin. Koeviikko päätty mulla onneks jo torstaina, joten pääsin viettään ihanan pitkän perjantain. Juhlittiin erään Annan synttäreitä rajummalla otteella. Syötiin tolkuttoman paljon ja reivattiin kaikki viimesetkin voiman rippeet pihalle. Vaisin loistava päätös koeviikolle ja hyvä käynnistys uudelle jaksolle. Lauantaina oli veljen juhlat  ja tänään oon viettäny lazy sundayn. Ja kuten huomaatte olkapäässä on leimaa. Kyseessähän ei siis ole aito tatuointi, niinkuin jo jotkut ystävistä ovat erehtyneet luulemaan ;) paljastuksia paljastuksia!

003 Photoshoot || Jade

Koulussa oli tehtävänä kuvata muotokuvia eri valaistus tiloissa. Tässä on vähän saldoa kahdelta photoshoot päivältä. Jade on ihanan punatukkanen ja kaunis piirteinen tyty kuvattavaks. Ja hauskuuskaan ei puuttunu kertaakaan. Kiitos  Jadellle <3