010 Wanhat 2015

♛Ensin oltiin prinsesoja, mutta meistä kasvo kuningattaria♛

Kun neljäs pari oli jo tehnyt oharit epätoivo valtas mut. Mitä mä nyt teen? Mekko oli hankittu aikoja sitten halvalla ja tanssireenit oli alkamassa kuukauden päästä. Onneks törmäsin yhteistietolistalla Aaroon. Hetken ajan olin epätoivon vallassa, mutt onneks Aaro pelasti mut täysin ja lupautu pariks. Kuukausi ennen vanhoja sovitin mekkoa (onneksi). Sen jälkeen alko yli kahden kuukauden reenaaminen. Ensinmäisen kuukauden aikana käytiin tanssimassa kolme kertaa viikossa. Aamu kahdeksan maanantai aamusta huolimatta Aaro saapu aina paikalle enemmän ja vähemmän tikissä. Tanssireeneihin mahtu paljon hyviä hetkiä. Aaro muodostu osaks kaveriporukkaa, läppä lensi ja kohta koko tanssiryhmä tunsi Aaron. Tai ainakin meidät huomattiin koko ryhmän ääneikkäimpänä parina. Naurettiin toistemme mokailulle ja hiottiin tanssiaskeleita edes takasin. Pysty jopa sanoon, että asiat alko sujumaan ku tanssi, ja näytti vähemmän epämääräselle hosumiselle ja sekoilulle. Wiener valssissakaan ei pyörryttäny enään niin paljoa. Kuukausi tansseihin ja sovitin mekkoa. Se tuntu puristavan mua hieman. Otin täydellisen elämäntapa muutoksen, joka onneks pelasti mut kiperältä tilanteelta. Laihduin yli kolme kiloa ja mekko tuntu paljon mukavemmalta. Ja oli syytäkin tuntua kaiken sen nälkäisen äksyilyn jälkeen (onneks oli Elisa joka aina komensi mut pois herkkuhyllyltä).
 Oltiin jakson vaihtumisen tienoilla, kun alotettiin ensinmäiset omatanssi harkat. Rehellisesti sanottuna unohdin askeleita enemmän kun laki salli, mutta onneks meilä oli hyvät koeografian vetäjät. Kun koeviikko lävähti käyntiin veny päivät pitkiks. Välillä oltiin jopa viiteen asti vetämässä omatanssia, mutta olipa sen arvosta. Koeviikon ahertamisen jälkeen alko viimeset reenit tanssisalissa ja alettiin reenaamaan kuvioita kunnolla. Oli hienoa mennä kerran läp kokonaan koko setti avausmarssista omatanssiin asti isolla porukalla. Tunnelma oli katossa, ja kaikki tiesi, että muutaman tunnin päästä ovet avautuis meidän vanhemmille, ja sen kaiken reenaamisen ja hyvien hetkien täytteinen matka oli tulossa päätökseen. Musta tuli virallisesti vanha 13.2.2015. Kaiken tanssimisen kruunas tietenkin jatkot, ja täytyy sanoo, että meidän vanhojen tanssi ryhmä oli aivan huippu. Jatkoilla olo oli enemmän kun tervetullu ja tutustuinkin useimpiin uusiin ihmisiin. Onneks joitakin asioita mitä elämässä tapahtuu ei unohda koskaan. 
Iso kiitos vanhojen toimikunnalle, koulun liikunnanopettajille, Elisalle,Maunolle, Annalle, Stiinalle, Sallalle ja teidän pareille, vanhemmille jotka jakso kuunnella mun hermoromahduksien täytteistä kiukkuumista, koko vanhojen tanssi ryhmälle ja erityisesti Aarolle, joka oli prinssi hädässä. 

009 Year 2014

Kun blogi on ollut tauolla nyt melkein kolme kuukautta on ehkä vähän myöhäsen olosta palata kirjottamisen pariin palaamalla vuoteen 2014sta. Vuosi 2014 merkitsi kokonaisuutena mulle hyvin paljon, joten haluan jakaa tän teidän kanssa myöhäsestä ajankohdasta huolimatta.

Vuosi 2014 oli fyysisesti ja henkisesti kasvattava vuosi. Pidän tätä tärkeänä, sillä silloin opin monia elämässä selviytymisen kannalta tärkeitä asioita. Tämänlainen tunteiden porskuttaminen tekstin muotoon voi pitää ehkäpä turhamaisena dramatisointina ja katkerana kirjoituksena, mutta ehei. Draamaa ja ihmisuhde käänteitä vuosi 2014 sisällään kyllä enemmän kun laki sallii, mutta katkera siitä en ole lainkaan. Ehdottomasti koko vuoden voisi tiivistää siihen lauseeseen, että kaikkea negatiivista on seurannut paljon positiivista, josta haluan pitää loppuun asti kiinni ja nauttia. Olen iloinen, että opin jälleen nauttimaan elämästä sellaisenaan miten se eteeni avautui. Huomasin myös nauttivan entistä enemmän asioista, joista nauttiminen oli unohtunut kokonaan. Kuten syksy. En myöskään tiedä, onko se jonkinlaista kypsymistä, kun oppii pitämään muiden lisäksi myös itsestään huolta( josta muista ihmisistä enemmän välittävänä kuin omasta terveyden tilastaan huolehtivana ihmisenä voin sanoa sen olevan super positiivinen juttu). 

Suurimpia muutoksia oli, un vanhat kaverit osoittuivat aivan muuksi mitä oikeesti olivat näin paremmaksi jatkaa elämässä eteenpäin. Ehkä fiksuimpia päätöksiä mitä olen koskaan tehnyt. Paskamaista useamman viikon vellomista epävarmoissa olosuhteissa johti siihen, että tutustuin paremmi Elisaan, Annan, Maunoon, Stigiin, Sallaan ja Suviin. Toki nykyisen kaveripiirini lisäksi vuoden mittaan ihmisiä tuli vauhdilla elämääni ja katosivat yhtä nopeasti. Yhtäkään viimevuoden aikana muodostunutta ihmisuhdetta en kadu sillä jokainen niistä avasi silmiäni uudella tavalla ja opin tätä kautta ymmärtämään myös paremmin sitä, mitä haluan omalta elämältäni.  Vuonna 2014 juhlittiin. Ja paljon. Päälimmäisenä jäi mieleen viimenen vappu ennen vuoden taukoa, kun Hilla lähti vaihtoon Britteihin. Lisäksi Annalla vietetyt semi hipster teemalliset koeviikon päättö reivit tuntu aivan mahtavalta. Mutta kaikkein eniten jäi mieleen ehdottomasti Elisan 17-vuotis synttärit, jossa oltiin koko kaveriporukalla mukaan lisäten Elisan Sastamalaisia tuttuja. Tuntuu hyvältä kuulua tälläiseen ihmispiiriin, joka välittää lähimmäisistään paljon (jopa siinä tilanteessa kun ollaan pää alaspäin ladon takana aamu yhdeksältä)

Näin kolme kuukautta vuotta 2015 eläneenä voin sanoa, että tästä vuodesta tulee parempi kuin edellisestä. Voi tuntua kliseiseltä, että sanon tämän liki joka vuosi, mutta paikkansa se myös pitää. Ainakin odotukset 2015 kesästä ovat aika korkealla. Toivon, että kaikki sujuisi hyvin.. Ja jos ei suju, niin ainakin tulee opittua taas jotain uutta.