Kun oon miettinyt, mikä tästä syksystä on tehny ihanan, niin se ei
varmaankaan oo kaunis ruska, teekupillisen ja sarjan äärellä vietetty
ilta tai pehmee lämpönen villapaita vaan ihmiset. Ihmiset on tehny tästä syksystä
mulle erityisen ja merkittävän.
Viime viikonloppuna vietin aikaa kahden ihanan ihmisen kanssa, joilla meinaan Elisaa (pidempi otus) ja Mariannaa aka. Maunoa (lyhyempi otus). Käytiin valokuvaamassa porukalla Kehräsaaren uudella graffitiseinällä. Lisäks bongattiin yhdessä Kehräsaaren satamakadulta ihana kyltti ja kun mainittin ääneen, että haluaisin jotain taiteellisia kuvia niin innostu Elisa ja Mauno leikkimään suutelevaa pariskuntaa. Näiden kahden kauhu 'veljeksen' kanssa ei tuu ollenkaa tylsää hetkeä. Ensinmäiset yhteiset hiljaiset hetket koettiinkin päivän aikana vasta kun päästiin syömään kiinalaista Elisan kämpillä. Armoton nälkä ja ruoka kaato meidät kaikki kolme ja mentiinkin pitkälle ruokalevolle, ennenkun jatkettiin kaakaolla ja karkilla ittemme tankkaamista. Muutaman hassun ruokalevon jälkeen uskallettiin kailottaa Singstaria (ja en muuten koskaan enää yritä räpätä elämäni aikana) ja illan kääntyes oli aika suunnata kotia kohti. Olin loppu illastaki niin täynnä viellä, etten saanu nieltyä edes vaivasta voileipää alas suustani. Meinasin räjähtää. Tän viikon keskiviikkokin vierähti Elisan ja Maunon kanssa, mutta tällä kertaa Maunon luona leffan ja wiin parissa. Oli ihan kiva istua metripizza sylissä bussissa. Onneks Maunosta ja Elisasta on tullu osa mun arkea mun paremman puoliskon kanssa. Jaksan hymyilläkkin paljon enemmän ja irrotella.☺
