sunnuntai 14. syyskuuta 2014

002 Memories don't fade away


Teemun kanssa on tullut juostua kahvilla laittoman paljon vaihtamassa kuulumisia. Oon tuntenut Teemun hassun kanssakäymisen kautta sellaisen kaksi vuotta, mutta ei olla oikeen koskaan tutustuttu toisiimme kunnolla. Onneks tässä on ollu ny hyvin aikaa siihen ja jos ei ole ollut oon aina järjestyäny sitä. Oon kanssa alkanut nauttimaan entistä enemmän elämän pikku iloista ja metsästän aktiivisesti hyviä viboja melkeimpä joka paikasta. Tänäänkin heittäydyin puistolavan tekonurmea vasten, laitoin pilotit naamalle ja annoin auringon lämmittää mun kasvoja. Totesinkin leikkisästi, että nään varmaan viimestä kertaa auringonvaloa, sillä koulussa on aikeissa pyörähtää ensinmäinen koeviikko käyntiin. Oon jo nyt ihan pulassa mun analyysien ja esseitten kanssa. Sen sijaan, että voisin kirjoittaa niitä päätin kirjoittaa tänne blogiin ja valitttaa asiasta täällä. Toimii. puhumattakaan siitä, että opin derivaation jollain helvetin kummalla tavalla. En lukenut, en laskenut, en kuunnellut. Otin vain kynän käteen, luin tehtävän ja tein. Toimispä tää joka kerta.  Oikeasti varmaan yks mun vuoden mukavimmista vaatteista mitä omistan on todellakin tuo farkkuliivi - huppari hirviö yhdistelmä Stick To Your Gunsin selkäpatchilla (ei siis mikään massa timatti höttö  juttu vaan ihan kyseisen bändi logo). Koko farkkuliivihän on farkkutakista väsätty ja oon siihen todella tyytyväinen. Harmittaa vaan, että tää syksykin nyt vaan alkaa muuttumaan ehkä hieman liian kylmäksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti